Hukkajahdin synttärit!
Hukkajahti on jo iso poika! Sen todistaa ainakin virallinen todistus siitä, että se on nyt neljä vuotta, eli täysi-ikäinen minun mittapuullani. Vaikka periaatteessahan orit ovat kypsiä jo kolmivuotiaina, minä pidän niitä aikuisina vasta neljävuotiaina. Jahtari oli tänään yhtä vilkas kuin ennenkin, astelin rättiväsyneenä tarhalle jossa se juoksenteli kuin mikäkin porsche turbo, ja vihelsin kutsun. Jahtari ei liiemmin noteeraanut, joten jouduin, huoh, juoksemaan suokin kiinni. Kun vihdoin oli orin päässä sininen riimu ja minä riimunvarressa kiinni, sain talutettua herran talliin. Jahtari tutkiskeli kiinnostuneena uutta riimunnarua ovessaan, sillä välillä kun minä noudin harjaustarvikkeet.
Jahtari ei sitten halunnutkaan olla helppo, vaan näykkäisi minua persauksiin. Siinä vaiheessa onneksi olin jo täysin hereillä, ja pystyin hiukan torumaankin oripoikaa. Vaikka se olikin täysi-ikäinen, se ei saanut pistää ihmisille sen enempää hanttiin kuin varsanakaan. Lopulta sain jopa sinisen yleishuovan orin selkän ja mustan satulan siihen päälle. Kuolaimet jouduin tuputtamaan puoliväkisin, mutta kyllähän se lopulta onnistui ja pääsimme lähtemään. Talutin Jahtaria reippaasti kohti maastoreittejä, ja nousin polunvarrella orin selkään. Lähes välittömästi musta hevonen hypähti raviin, ja jouduin kääntämään sen nopeasti suurelle voltille keskellä metsäpolkua. Hetken Jahtari vielä otti raviaskeleita mutta sitten se hidasti leppoisaan käyntiin. "Olet sinä aika poika" nauroin ja taputin mustan herran kaulaan. Jatkoimme käynnissä polkua eteenpäin. Metsä oli jo keväisen raikas, vaikka joissakin paikoissa oli näkyvissä vielä valkeaa ja märkää loskaa. Suomenhevoseni haisteli ilmaa kiinnostuneena, vaikka yrittikin muutamia kertoja hypähtää raviin. "Malta nyt hetikinen senkin möhkäle" oli minun kommenttini asiaan.
"Nyt saat juosta" sanoin kannustavasti, ja pyysin oria nostamaan laukan. Jahtari toimi kuin automaatti, hypähtäen välittömästi tasaiseen ja pehmeään, mutta nopeaan laukkaansa. Kiisimme suoraa hiekkapolkua pitkin metsäpolkujen jäädessä taaksemme. Hetken kuluttua nojasin taakseppäin ja jatkoimme keventäen ravissa. Ori heitti siinä välissä muutamat ilopukit, joihin kuitenkin osasin varautua. Jatkoimme takaisin tallille käynnissä. Minun tosiaan pitäisi hankkia varsalle tallipaikka jostakin, sillä eihän kotipihaani rakennetussa vanhassa tallirakennuksessa ollut kaikkea tarvittavaa, Villa Mimosaankaan ei mahtunut. Silitin nuoren hevoseni kaulaa hiukan haikeasti ja hyppäsin sitten alas sen lämpimästä selästä. Nostin jalustimet ylös ja lähdin taluttamaan herraa pihamaalla jotta se rauhoittuisi ennen karsinaan menoa. Jahtari puhalteli kuumaa ilmaa kasvoilleni
Jahtari ei sitten halunnutkaan olla helppo, vaan näykkäisi minua persauksiin. Siinä vaiheessa onneksi olin jo täysin hereillä, ja pystyin hiukan torumaankin oripoikaa. Vaikka se olikin täysi-ikäinen, se ei saanut pistää ihmisille sen enempää hanttiin kuin varsanakaan. Lopulta sain jopa sinisen yleishuovan orin selkän ja mustan satulan siihen päälle. Kuolaimet jouduin tuputtamaan puoliväkisin, mutta kyllähän se lopulta onnistui ja pääsimme lähtemään. Talutin Jahtaria reippaasti kohti maastoreittejä, ja nousin polunvarrella orin selkään. Lähes välittömästi musta hevonen hypähti raviin, ja jouduin kääntämään sen nopeasti suurelle voltille keskellä metsäpolkua. Hetken Jahtari vielä otti raviaskeleita mutta sitten se hidasti leppoisaan käyntiin. "Olet sinä aika poika" nauroin ja taputin mustan herran kaulaan. Jatkoimme käynnissä polkua eteenpäin. Metsä oli jo keväisen raikas, vaikka joissakin paikoissa oli näkyvissä vielä valkeaa ja märkää loskaa. Suomenhevoseni haisteli ilmaa kiinnostuneena, vaikka yrittikin muutamia kertoja hypähtää raviin. "Malta nyt hetikinen senkin möhkäle" oli minun kommenttini asiaan.
"Nyt saat juosta" sanoin kannustavasti, ja pyysin oria nostamaan laukan. Jahtari toimi kuin automaatti, hypähtäen välittömästi tasaiseen ja pehmeään, mutta nopeaan laukkaansa. Kiisimme suoraa hiekkapolkua pitkin metsäpolkujen jäädessä taaksemme. Hetken kuluttua nojasin taakseppäin ja jatkoimme keventäen ravissa. Ori heitti siinä välissä muutamat ilopukit, joihin kuitenkin osasin varautua. Jatkoimme takaisin tallille käynnissä. Minun tosiaan pitäisi hankkia varsalle tallipaikka jostakin, sillä eihän kotipihaani rakennetussa vanhassa tallirakennuksessa ollut kaikkea tarvittavaa, Villa Mimosaankaan ei mahtunut. Silitin nuoren hevoseni kaulaa hiukan haikeasti ja hyppäsin sitten alas sen lämpimästä selästä. Nostin jalustimet ylös ja lähdin taluttamaan herraa pihamaalla jotta se rauhoittuisi ennen karsinaan menoa. Jahtari puhalteli kuumaa ilmaa kasvoilleni